Voi jehna.

Voi kun on menny surkeeks tämäkin harrastus. Varsin ristiriitaiset fiilikset..ollut niin mieluista hommaa ja mukava tänne tarinoida. Sit hiipuu hiipuu. Tuntuu, ettei ole mitään kirjotettavaa ja sit jos oliskin, ni kameraan ei ole kyllä tullu tartuttua viimeaikoina ja kuka nyt kuvatonta viitsii lukea! Että viimeistään siihen tuntuu tyssäävän. Ja ei, mua ei todellakaan haittaa tää valottomuus :D ei ole minun vaatimustaso kuvien laadun suhteen vielä sillä tasolla :)

Lokakuu ja marraskuu on pimeydellään syöny mut. HAM! Mutta hei, mä ostin uudet legginsit. Jäätävän rumat, galaksikuosilla. Lasten mielestä ne jopa hohtaa..ei kai sentään :)
Ompahan vaihtelua niille kirjaville kukkapöksyille.
Ei sillä, ostin muutaman hieman asiallisemmankin vaatteen. Niin ja sukkia. Ja kengät. Tuuletimma päätä kaverin kanssa Kuopiossa Cheekin ja Jenni Vartiaisen avulla. Jälkimmäinen oli livenä aivan mahtava. Pääsi yllättämään kun en ole aiemmin häntä niin noteerannut. Vau.
Ah, nukuin hotellin pehmeissä lakanoissa kuin murmeli :)
Reissu oli tarpeen.

Galaksipöksyistä ei harmi kyllä ole kuvaa, mutta niistä sujuvasti hiuksiin..Pukkaako se ikäkriisiä vai mikä se mieltä sekottaa. Oma tyyli aika hakusessa, ei oikein tiedä millaisia vaatteita tahtois (paitsi em. legginsit) ja hiuksiinkin uhkailin violettia irokeesia. Sampo sanoi, että tukkaan ei kosketa, eikä ainakaan mennä ite leikkelemään. Seuraavana iltana se oli jossain reissussa. Leikkasin Fiskarsin taloussaksilla ihan karskisti polkan, nips naps vaan. Kai sitä vois jossain käydä vähän siistimässä :)
Sovitin myös uusia silmälaseja. En vielä tohtinut vaihtamaan. Kyllä ne oli niin saatanan rumia. Jätetään hautumaan..

Ei siis enää tuota ponnaria päälaella..

Pari ikean pahvilaatikkoa on tänään muuttanut muotoaan. Tyttöjen kanssa saatiin niistä työpöytä, baarijakkara, kirjahylly ja vuodesohva. Hyvä me ;) Niin ja lintulaudalla vieraili harmaapäätikkarouva. Hienoa.
Joulu on ihan kohta.

Tasainen jumputus

Tai tasaisesti kiihtyvä jumputus. Päässä poksuu. Hetki sitten korvista höyry nousi v...tti kun pientä eläintä. Mielessäni sadattelin kaikenlaista laidasta laitaan. Olin kyllästynyt iltoihin yksin lasten kanssa, olin kurkkua myöten taynnä noita vinkuvia lapsia. Esikoisen karjuessa omassa huoneessaan kovempaa ja kovempaa, oma verenpaine kohosi kohoamistaan.

Kirjavat leggarit on kasvanu jalkaan kiinni. Sama nyppyinen neule päällä joka päivä. Vain topin väri vaihtuu. Tosi freesi olo..

Havun väriset sukat.

En kyennyt muuta kuin istumaan hiljaa sohvalla. Kädet puuskassa ja ajattelemaan kuin tää on niin hanurista!

Päivälliseksi neljä omatekemää lihapullaa (kylmää) chilikastikkeella ja Saksasta tuliaiseksi saatu suklaa. Jees. Plus ehkä pari kourallista suklaamuroja. Hyvä ruoka parempi mieli :/

Sitten tajuntaan iskee tasainen jumputus. Toisenlainen. Kosketinsoittimet. Ja hiljaisuus.
Esikoinen on rauhoittunut soittamaan valmiin kompin päälle omiaan. Tytöt värittää edessäni lattialla nätisti.
Eikä mua enää v...ta.

Eli kun äiti on hiljaa niin kaikki on paremmin. Hmm..joskus varmasti näinkin.
Tiedän kyllä, ettei tämän harmonian rikkoutimiseen tarvita kuin sekunnin sadasosa ja PAM! Taas mentiin..än yy tee nyt!

H&M Homen keittiöpyyhe pääsi kehyksiin.

p.s Siunattu Pikku Kakkonen

Väriä

Voi saasta miten on mustaa ja pimmeetä ja ja ja. Mut ei nyt valiteta. Laitetaan vähän väriä kuvien muodossa :)

Onnia on helppo miellyttää, tuo kauppareissulta tuliaiseksi yhden erikoisen hedelmän, jota hän sitten tutkii ja maistelee innokkaasti. Eikä aina tarvitse olla niin erikoinenkaan. Kunhan sille saa tehdä mitä haluaa, esim puristaa appelsiinista mehua :)
Papaija ei kyllä ollut kummoisen makuinen. Viihdearvo olikin lähinnä ulkonäössä. Toinen puolikas köllötti useamman päivän lautasella kun en sitä poiskaan raaskinut heittää. Kaunis.

Hedelmien lisäksi väriä on tullut puikoilta. Sukkatehdas käynnistyikin yli odotusten ja tulosta on tullut :) Ah, niin palkitsevaa! Ja voi miten mukava niitä on antaa toisille <3 Ihan parasta.
Kauppojen hyllyt on pullollaan mitä erikoisempia lankoja..ja nälkä kasvaa syödessä.
Nyt jatketaan hieman hillitymmän värisellä langalla, kaikilla kun ei ole pokkaa käyttää sateenkaaren värisiä sukkia ;)

Neulominen on ollut varsin terapeuttista. Tämä hullu pimeys, sade ja ytimiin tunkeutuva viima on saanut mielen matalaksi :(
Neuvolan tädin neuvoa noudattaen virittelin sisälle ensimmäiset "jouluvalot".
Etsin ja löysin joulublogin. Siitä voimaantuneena siivosin tänään kunnolla, pesin monta koneellista pyykkiä ja poltin paljon kynttilöitä. Päivän mittaan hivutin joulun tunnelmaa mieleeni päättäväisesti. Mietiskelin hieman leivonnaisia ja ruokia. Koristeluja ja muita mukavia pikku puuhia.
Päätin tehdä jotain mukavaa joka päivä.
Ja oikeasti. Mulla on kovasti paljon parempi mieli nyt. En anna tuon pimeyden viedä mennessään.

Illalla saatiin vielä paikalleen yksi taulu, oskarin oksa, iso kuulamppu Saimin huoneeseen, vessapaperitelineet ja käsisuihkut molempiin vessoihin. Leikkelin portaissa olleen kamalan pahvinreuhkan pienemmäksi ja kiinnitin siististi portiksi. Saa nyt luvan kelvata siihen saakka kunnes saadaan koko porras valmiiksi.

Lisää näitä parempia päiviä kiitos :)

Pimeydestä

Hiljasta on pidelly..
Päässä tuhannen ajatuksen tynkää, vaan ei yhtäkään kokonaista. Joskus mietin josko kirjottaisi ylös niitä puolikkaita..että millaista tekstiä siitä syntyisi.

Olen tässä päivänä muutamana pohtinut, että aika pienellä liekillä vedetään eteenpäin. Huomaan, että pimeys vaikuttaa mielialaan ensimmäistä kertaa. Ei ole katuvaloja. Täällä on oikeesti pimeetä kun persreiässä :)
Ei helvetti, oikeesti. En muistanut kuinka pimeää voi olla! Kaipaan niitä valoja todella. Tää on suorastaan ahdistavaa. Ikkunasta tuijottaa takaisin oman kuvan lisäksi PIMEYS. Sitä vaan odottaa, että kohta ne valot syttyy ja näkee mitä tuolla tapahtuu. Tai siis eihän siellä tapahdu mitään mutta kuitenkin.

Lokakuu oli pitkä ja hidas. Eteni kuin etana liisterissä ;) Ja ellei lunta ole luvassa on marraskuu todennäköisesti yhtä perberistä. Olen ihan jumissa :) Ei liiku ajatus eikä kyllä raatokaan. Kuvioon salakavalasti takaisin luikerrellut sokeripöhnä on asia josta tulisi hankkiutua eroon pikaisesti. Ja sitten perunalle ne jalat alle taas ja töppöstä toisen eteen.

Tahtoisin vaan käpertyä tähän sohvannurkkaan. Olla lämpimässä, yksin itseeni keskittyen ja neuloa villasukkia, lapasia, säärystimiä, pieniä peittoja. Kävisin vähän niinku talviunille..