Otetaan esimerkiksi vaikka opiskeluaika. Se on niin hassua..pannaan kasaan joukko erilaisia ihmisiä. Siitä kasasta sit löytyy joku tai sitten ei.
Muistan ihan tarkasti ekan opiskelupäivän ja jonkun omaan ryhmään tutustumisleikin liikuntasalissa. Kaksi riviä vastakkain ja mietin siinä et tuolla tytöllä on kiva paita :) Paita ei taida olla enää tallessa mutta tyttö on ja rakas sellainen :-*
Hyvän mielen toi myös kysymys paikallisessa halpahallissa: Te taidatte olla uusia Rantasalmelaisia?
:) -Kyllä, ollaan. Uusia. Ja vanhoja.
Ja kuinka onnellinen voi olla kun voi mennä lapsenvahdiksi kun tarvitaan. Sanoa, Minä tulen. Ja pakata lapset autoon.
Mennä, osallistua, olla läsnä. Olen hämmentynyt..
Ei mulla muuta :)
Täällä oltu aika samoissa aatteissa eilisilta; Silkkaa ihanuutta tämä lähellä oleminen. Ja huvittavaa, että lapset (erityisesti Onni) kiukuttelee niin kuin lähellä oleville kiukutellaan. Ja se on ihanaa. Arkea.
VastaaPoistaEikä enää sitä satalasissa tekemistä ja aikataulua.
Eikä enää sitä kaameeta ikävää ja itkun kanssa lähtemistä. Ehkä lapsilla on mahkut vielä unohtaa, että täti itki aina kun lähti ;)