Paljon paljon kaikkia asioita joita täytyy/täytyisi/haluaisi miettiä ja pohtia. Mmmm..tänäänkin viimeksi ajattelin, että aika touhuntäyteisiä nämä päivät. Liukuhihnatyötä, sitä arkea. Aloitat yhdestä ja lopetat kolmanteen, sitten taas alusta. Joka välissä teet jotain pientä tai suurta. Kaikki tarvitsevat jotain yhtäaikaa :) (aina ei naurata..)
Aina ei todellakaan naurata. Kyllä hermo menee monta kertaa päivässä. Useimmiten juuri silloin kun kaikki vaativat jotain yhtäaikaa, ruoka pitäisi olla just valmis ja pyykit odottaa laittajaa, kamat pitää pakata ja ollaan lähdössä raksalle, Vieno on väsynyt ja kaikki pitäisi ehtiä tekemään ennenkuin pikkuihmiseltä menee hermo. Niin..
Näin illalla lasten jo nukkuessa usein mietin päivänkulkua.. Tänään tuntuu hyvälle. Aamulähdössä olin vain tuskastunut :) Vein raksalle mennessäni juuri uunista tulleen makaronilaatikon, mätin pää punaisena(kuten Onni asian ilmaisi) hiekkaa raksalla. Olin vain tuskastunut kotiin lähtiessä :)
Vein isän jonkun kaavakkeen maataloustoimistoon (Kyllä, pää punaisena, likaisissa vaatteissa ja erittäin kuraisissa saappaissa..).
Ennen päivällistä Onni ja Saimi katsoivat lastenohjelmia ja Vieno nukkui vaunussa. Köllähdin hetkeksi sohvalle ja siinä mietin sen olevan ensimmäinen kerta täälläollessa, etten tee mitään. Nukuin 2 minuuttia. Ja olin itseeni tyytyväinen :)
Saimille nousi kuume ja lapset oli unilla jo heti seitsemän jälkeen, pikkuisinkin jo kahdeksalta.
Nukkuvaa vauvaani katsellessa nousee kyyneleet silmiin. Niin täydellinen. Niin kaunis. Iho. Posket. Nenä. Ripset. Suu. Leuka. Kädet. Varpaat... Niin täydellinen.
Käyn vielä kurkistamassa kaikkia kolmea, tarkistamassa että kaikki on hyvin. Tunnen suurta kiitollisuutta. Päätän huomenna hermostua yhden kerran vähemmän. Tai ainakin yrittää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti