Ja tuo aika... miksi se jonain päivänä menee kuin siivillä ja joku päivä taas tuntuu ku siirapissa tarpos! Heti aamusta tuntuu, ettei silmät vaan kestä auki ja suustakin tulee mitä sattuu. Kahvinkeitin on hidas (kun ei muista laittaa sitä päälle) ja leipä on loppu.
Lapset tuntuu imevän oman tunnetilan itseensä varsin tehokkaasti ja soppa on valmis. Päivä on pelkkää selviytymistä. Sitten yhtäkkiä huomaa jonkun pienen asian josta tulee hyvä mieli ja helpottaa (hetkeksi).
Minua on tänään jännittänyt. Siksi aika menee hitaasti ja hermostuttaa... Loistavasti alkanut lasten TV-lakkokin on nyt rakoillut..ja myönnän kyllä auliisti ettei se ole tehnyt hyvää. Kyllä ne vaan leikit luistaa pääsääntöisesti paljon paremmmin kun telkkari kestää kiinni. Mut otetaan sit taas ryhtiliike ku jaksetaan :)
Sitäpaitsi, sitä mukaa kun säät paranee ni lapset viihtyy ulkona aina vaan paremmin. Välillä liiankin hyvin kun vauvan kanssa on pakko tulla välillä sisään, enkä kovin pitkäksiaikaa uskalla jättää noita kahta kahdestaan ulos. Hienosti ovat kestäneet omassa pihassa mutta tänään yhätin luvattomilta teiltä. Ei nyt onneksi vielä mistään hirvittävän vaarallisesta paikasta mutta reviiriä ei nyt ole tarkoitus suurentaa mihinkään suuntaan ;)
On ollu ihan huippua taas seurata miten ne tutkii ja ihmettelee luontoa ja kevättä. Ilahtuvat suunnattomasti pienistä asioista. Kuten siitä, kun annoin siilileikkiin tänään ison tulppaaninlehden kukkapenkistä.
Ja kuinka uskomattomalta tuntuu katsella sitä leikkiä joka ohjaamatta kulkee hyvin samoja polkuja kuin omat leikit aikanaan :) Laudan päälle tehdään sammaleesta ja kuralöllistä kakkuja yms.
On ne hienoja. Noi mun lapset. :)
Mulla on uusi projekti tai toimintasuunnitelma taijotainsinnepäin. Nyt kun ollaan kaikki kotona ni meinaa nuo ruokajutut vähän lipsua.. Päätinkin, että teen peri kertaa viikossa jotain uudenlaista ruokaa, jota meillä ei ole ennen syöty. Makkarakeitto tomaattiliemeen ei ollu menestys (ok, en itsekkään tykännyt siitä ;) ). Tämänpäiväinen jauhelihapannari oli liian suolaista. Saimi ei suostunut syömään sitä. Mitähän sit seuraavaks...
Vieno on oppinut tarttumaan esineisiin. Ja olikin lelutelineen kanssa tänään oikein touhukas!
Hän punnertaa telinettä ilmaan! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti