Niin. Se arkihan on ihan sitä samaa. Huikeine onnenhetkineen ja mustine turhautumiskuoppineen. Kiukkuineen kaikkineen. Elämä ei siis ole yhtään sen helpompaa kuin ennenkään, mutta se on juuri nyt ja tässä. Ei sitku. Ei ole kiire minnekkään.
Kiireettömyyden tunne korostuu nyt kun ei tarvitse kokoajan olla menossa ja tulossa. Vaikkei vielä valmista olekkaan, niin tietynlainen etappi on saavutettu kun täällä nyt asutaan. Täällä aika pysähtyy, sitä vähän laiskistuu lähtemään minnekkään. Nautitaan tästä nyt kun voidaan. Ollaan ihan vapaita tekemään lasten kanssa mitä lystää. Syksyllä sitten taas ihan eri kuviot.
Hieman yksinäistähän täällä voi välillä olla. Nuo meidän raksapojatkin kohta lähtee muille työmaille.
Meinaan yksinäisyydellä sitä kun seisoskelee pihalla seuraillen lasten leikkejä. Sillon sitä välillä kaipais juttukaveria. Eikä täällä niin vaan sujahdeta naapurin pihaan kun omat kuviot alkaa maistua puulta :)
Mutta ehkäpä sitä tottuu. Ja onhan meillä tuolla pihalla pientä puhdetta pitkäksi aikaa ;)
Kotiin on ihana tulla. Ihan vaikka vain kauppareissulta. Se on onnellinen tunne.
Ja sen kruunaa pöydänpäässä naurava mustikkasuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti