 |
| Torstaiaamuna näytti vielä hurjalle.. |
Sisuksissa kuplii, innostus ottaa väsymyksestä niskalenkkiä - ja välillä päinvastoin - eli aikamoista nuorallatanssia tämä elo taas. Lapset reagoi voimalla kun taas pyörähti kuviot sekasin. Heistä koti ei ihan vielä ole koti. Lappeenrannan kodin ikäväkin nostaa taas päätään.
Tulkoon ihana, tasaisen puuduttava arki! Kyllä se tästä taas helpottaa.
 |
| Uuden elämän ensimmäinen aamu :) |
Jospa vielä lähiaikoina saataisiin kunnon netti ja television antenni :) siihen saakka vieroitumme sopivasti näistä viihdykkeistä :)
Luvassa siis paljon ulkoilua ja periaatteella "laatikko päivässä" tavaroiden purkua. Syliä ja läsnäoloa lapsille.
Me pesitään nyt muutama päivä täällä ihan rauhassa - Sampo tosin lähtee Ruotsiin - ja aletaan sitten kysellä että tuliskos joku kahville :)
Vaikka tavarat hakevat vielä paikkaansa, niin se koti näyttää jo teidän kodilta. Siltä kodilta, johon olemme vuosikausia tottuneet menemään kauhean ikävän ja innostuksen kanssa sekä lähtemään itkun ja ikävän kanssa.
VastaaPoistaItkevä täti ja surkean näköiset lapset. Kyllä me taas pian nähdään.. Se oli aina sydäntä riipivää eikä sille ikävälle ole sanoja.. Viimeksi teiltä lähtiessä itku tuli, mutta sen takia, ettei enää tarvitse itkeä lähtiessä. Ei tarvitse ikävöidä. Ja kyllä, minulle ainakin teidän lähelläolo tuli jollain tapaa todemmaksi nyt, kun olette siellä uudessa kodissa.
Nyt voi luottaa siihen, että olette täällä pysyvästi ja aina <3
Niin rakkaita meille kaikille <3
Ja kyllä, me ainakin tullaan, kunhan saadaan Pikku-Sirkulle nimi ensin juhlittua :)