Rangaistus

Ou nou. Kuka se eilen mainostikaan ettei ole mihinkään kiire?
Sitä mietin minä tänään kun poliisiauton takapenkillä ensimmäisen kerran istuin. Ensimmäiset ylinopeussakot, rikesakko 100 euroa.
Olisihan tuon summan voinut muuhunkin käyttää..harmittaa. Niinhän sen kuuluukin. Se on rangaistus.
Vain hetkeä ennen katsoin mittaria ja hiljentelin. Ilmeisen epäonnistuneesti vaan se vauhti siellä kahdeksassakympissä kesti. Joten kun poliisisetä tienvarresta vilkutteli, tiesin kyllä sanomattakin minkäverran mittari näytti.

"Mittari näytti satasta kun tällä tiellä sais vaan sitä kaheksaakymppiä ajella."
"Joo."
"Näyttää sulla olevan vielä tuolla takapenkillä tuommonen kallis lasti kyydissä.."
"Niin on."
"Ota paperit ja tuu käymään tuol autossa."
"Joo."

Hetki piti lapsia rauhotella ennen kun poistuin autosta. Ei, ne ei vie äitiä. Ei, meidän auto ei jää tähän. Ei, äitiltä ei oteta ajokorttia pois. Ei, ei ole mitään hätää. Menee vain hetki.
Vielä kun toinenkin poliisi istahti autoon, totesi hän totisella äänellä kolleegalleen "Kolme lasta kyydissä."
Silmäys minuun "Voi voi."
Joo, meni jo perille. Mietin jo et saankohan vielä ylimääräset rapsut siitä kun tulevaisuuden toivojani tuolla tavalla holtittomasti kuskailin :) Muuten poliisit olivat kyllä hyvin leppoisia ja mukavia.

Tuli kallis linnunpönttö ;) toivottavasti tuleva asukas osaa arvostaa sitä.

Ajellaanhan kaikki turvallisesti ja liikennesääntöjen mukaan. Onhan sillekkin syy miksi ne rajoitukset on olemassa!