Tänä syksynä syyspukeutuminen on hieman haasteellisempaa pallovatsan vuoksi. Päätin, etten tarvitse uutta takkia täksi lyhyeksi ajaksi..välikausitakit menee vielä nippanappa kiinni. Kiristäen jokapuolelta. Äh, kuinka epämiellyttävää.
Aion silti sinnitellä nämä viimeiset viikot. Kohta helpottaa.
Niin suloinen kuin pyöreä olemus onkin, alan jo vähitellen olla valmis luopumaan pallosta. Tukala olo, närästys, liitoskivut, kiristävät vaatteet jne.
Mutta ei vielä, ei ihan vielä :)
Nyt on vielä aikaa keskittyä isompiin lapsiin ja siivoilla kaappeja ja laatikoita. Tai vaikka liimailla valokuvia albumeihin. Nauttia tästä mitä on juuri nyt ja odotella rauhassa tulevaa.
Kirjoittelin aiemmin, ettei kesän ToDo-listalta ole tehty mitään. Mutta niin vain on takapihan kiveys reunaansa vaille valmis ja pihavalokin seisoo komeasti paikallaan. Yksi tosin vain juu. Koska kaapeli loppui hieman kesken :) Kaksi muuta odottakoon siis vielä ensivuoteen.
Piharakennuksen pääty sai isot liukuovet ja kukkapenkitkin ovat täyttyneet.
Tänään laitettiin paikalleen viimeisiä ikkunoiden vuorilautoja, nurkkalautoja ja peltejä.
Kyllä se siitä!
Ja mitäpä kuuluu meidän kissapojille?? He ovat kasvaneet hienosti ja noin ulkokissoiksi, viihtyvät mainiosti päivisin sohvannurkassa ja kainalossa ;)
Lähtökohtaisesti sanoin...lähtökohtaisesti. En vielä silloin tiennyt kuinka tuollaisiin karvakasoihin voi kiintyä. En tiennyt, että perheeseemme muutti kaksi mitä sydämmelisintä, kilteintä, sylinkaipuisinta hurisijaa. Siis tuollaisia kaikensietäviä yksilöitä! Jaksan hämmästyä joka kerta kun ne tyytyväisenä hyrräävät lasten sylissä, piittaamatta jatkuvasta vunttaamisesta ja pyörittelystä. Lapsilla on vielä hieman opeteltavaa...
Kissat sen sijaan osaavat hienosti pyytää sekä sisälle että ulos. Sisällä ei ole vielä edes ollut hiekka-astiaa. Yöksi pojat on laitettu vielä terassille omaan isoon häkkiin. Siellä yläkerran suojassa ne nukkua tuhisee tyytyväisenä uudessa kylmälaukusta askarrellussa pesässä :D
Aika näyttää mitä talvi (ja vauva) tuo tullessaan.
