Kehto

Edellisessä postauksessa vilahti pieni nuken kehto.
Se on vanha perintökalleus :)

Leikkijöitäkin sille jo kertynyt aika liuta. Pidetään siitä hyvää huolta, että säilyy seuraavillekin :)

Vienon huoneessa

Aika menee niin hurjan nopeasti. Pieni ihminen on nukkunut jo hyvän tovin omassa huoneessaan, omassa pienessä sängyssään.

Tuotiin sänky sillä ajatuksella, että jos vähän totutellaan päiväunilla siihen. Mut ei, tää toimii näköjään samalla kaavalla kuin isompansakin. Samana iltana hän sinne halusi ja siitä saakka on yönsä omassa huoneessaan nukkunut.

On kai pikkuhiljaa alettava myöntää, ettei meillä ole enää vauvaa vaan tomera pieni neiti-ihminen :)
Ajankulku on niin kummallista. Tuokin pikkuinen tulee jo kohta kaksi vuotta. Ne ovat toisaalta menneet nopeasti, mutta toisaalta sisältävät enemmän elämää kuin koskaan. Eli en kai oikeastaan voi sanoa niiden vilahtaneen silmissä..
Joskus taas päivä on pitkä kuin nälkävuosi. Niinkuin tänään. Kamala keli, mieli yhtä synkkä ja myrskyisä. Jopa ahdistunut. Hirmuisesti olen kaivannut ystäviäni taas!!! Päivästä selviytymiseen on tarvittu monen monta suklaapalasta, paljon positiivisen ajattelun yrittämistä ja pitkää pinnaa. Pikku Kakkosen tunnari saa tälläisinä päivinä mielen suorastaan transsiin ;)

Millanen päivä teillä on ollu?

Halloweenia

Lasten suureksi riemuksi maustettiin iltaa vähän Halloween-teemalla :D

Kutsuttiin sisko perheineen kylään. Syötiin, saunottiin ja herkuteltiin.

Kyllä oli kivaa :) Ihan piristävää järjestää jotain pientä ekstraa. Varsinkin kun meil on loma :)

Syksyn lehdissä

Ei menny viikonloppu niin kuin suunniteltiin. Vesirokko sotki kuviot :( Sitä vältellessämme Lappeenrannan reissu kutistui yhden yön mittaiseksi ja osa rakkaista jäi näkemättä. Voi sitä harmistuksen määrää!!

Kun kotiinkaan ei oikein huvittanu lähteä niin käännettiin nokka kohti helsinkiä ja saatiin kaikille kuitenkin mukava ja rentouttava viikonloppu :)

Helsingissä ei ollu vielä lunta ja lapset nautti kauniista säästä ja upeista syksyn lehdistä. Serkut viihtyi yhdessä ja keksivät mukavia leikkejä.
Lauantaina käytiin vähän ostoksilla, lähinnä hengailemassa. Mitään suurempaa ei mukaan tarttunut.
Hyvänä löytönä apteekista salmiakin makuiset D-vitamiinipillerit, jospa alkas maistua isimiehellekkin ;)

Voi sitä riemua kun tultiin kotiin ja oli tullu talvi :) Kiireesti toppahaalarit esille ja ulos. Taitaa nuo lumet kyllä sulaa vauhdilla pois, silti askarreltiin monta lumilyhtyä toivottamaan tän illan valokuvattavat tervetulleiksi :)

Niin. Yläkerta on vielä iiihan kesken, mutta päädyttiin nyt virittelemään valokuvauskamppeet paikalleen väliaikaisesti. Että jos mielitte vaikka niitä joulukorttikuvia niin nyt pitäis onnistua.

Valokuvat Sampon ottamia.

Syyslomalle

Me otettiin varaslähtö syyslomaan. Onni jäi jo tänään lomalle. Ihana oli kun sai aamulla heräillä ihan rauhassa eikä oo kiire mihinkään. Lapset vielä yökkäreissä viilettää ja leikki on sujunut mukavasti.

Hyvin kankean alun jälkeen kouluun menokin on alkanut pikkuhiljaa sujua. Kavereita on paljon ja poika viihtyy. Ihana seurata miten uudet asiat tarttuu pienen päähän. "Lukeeko tossa YLE?" ..lukee..
Siitä se lähtee :)

Rankka on syksy ollut ja nyt ansaitusti lomaillaan. Viikonlopuksi mukavaa ohjelmaa, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa <3
Nautitaan pienestä pakkasesta ja huokastaan vähän kaikki :)

Puikoilla

Kavereille syntyy vauvoja semmosta tahtia, ettei perässä kestä :D Hyvä hyvä!

Yksi pieni villapeitto tuossa nyt kuitenkin odottelee valmiina, että pääsisi perille asti. Tällä kertaa raidallinen. Tämmöstä on mukava neuloa. Helppouden lisäksi lämmittää ihanasti sylissä :) Ulkona on ruska hävinny taivaan tuuliin ihan pariin päivään. Talvi tulee ja lämmikettä tarvitaan taas.

Puikoilla toinen, sen väriä ei vielä edes vilauteta ;) Valmistuu vähän kerrassaan, kohta tulee kiire <3

Postilla

Omaa aikaa, tarvitseeko sitä?

Ollaan huomenna menossa Sampon kanssa ihan kahden iltamenoihin ja lapset on buukattu Mummulaan. Kovasti on käyty keskustelua miksi meillä menee niiiiiiin kauan, että täytyy jäädä ihan yöksi :) Ja mehän tullaan sit kans sinne yöksi..Lapset on ollu hirvittävän vähän missään hoidossa ja siksi se toki tuntuu heistä kummalle. Suorastaan käsittämättömälle, eikö isi tai äiti tosiaan tule nukuttamaan :)

"Onhan teillä jatkuvasti niitä omia menoja,työreissuja" tuumas Onni. Vastasin, ettei mulla kyllä ole. "Nii mut kävithän sie siel postillakii sillo yks ilta. Onhan siinä sulle omia menoja." :)))))

Juuri sen verran tarvitsenkin sitä omaa aikaa, käyn postilla kilsan päässä ehkä kerran viikossa. Ja jos oikein itsekäs olen ni nappaan mukaan kameran ja viivyn noin vartin kauemmin kuin normaalisti ;)

Mutta ehkä siltikin on ihan hyvä käydä joskus vähän tuulettumassa muuallakin kuin siellä postilla ;)

Menee vähän turhan vaikeeks

Noh. nyt olis asiaa.
Me on käyty tyttöjen kanssa seurakunnan perhekerhossa ja oltu oikein tyytyväisiä. Kivan kokoinen ja ihan toimiva tila. Mukavan pieni porukka jne.
Ajoittain hieman vaivaantunut olo ollut jos on pitänyt jotain palmunlehviä heilutella tms.

Olen pohtinut kovasti viimeisten puolentoista vuoden aikana mihin itse uskon tai en usko. Itselläni on ollut aina aikalailla neutraali suhtautuminen näihin uskon asioihin. Raamatun kertomuksia en kuitenkaan ole koskaan kokenut oikein omaksi jutukseni ja mun mielestäni ne on tarinoita.
Mä uskon ehkä hieman lapsellisesti, että mun isovanhemmat ja ystävät katselee meitä tuolta taivaasta siivet selässään. Ja niillä on siellä hyvä olla ja ne odottaa siellä meitä.

Omille lapsillenikin olen halunnut opettaa, että uskoa voi monenlaisiin asioihin tai olla uskomatta varsinaisesti mihinkään.
Mutta siis tuohon perhekerhoon..olen nyt joinakin kertoina hiljaa mielessäni miettinyt mikä ja millaiset asiat kuuluvat perhekerhoon. Siellä on nyt tänä syksynä puhuttu mm. kuinka Jeesus paransi sairaita, mm. sokeita. Herätti kuolleita. Ja kuinka halvaantunut voi parantua pyytämällä anteeksi pahoja tekojaan ja ajatuksiaan.

Koen kyllä mahdottaman vaikeiksi nämä asiat varsinkin nyt kun lasten kanssa on keskusteltu kuolemasta. He ovat menettäneet tärkeän ihmisen. Ja hän ei kertakaikkiaan tule takaisin, ei koskaan. Sanottiin kerhossa mitä tahansa. Lähipiirissä on myös halvaannuttu ja toivuttu, halvaannuttu uudelleen ja toivuttu taas. 
Ymmärrän, se on seurakunnan kerho. Mutta. Eikö sinne alle kuusivuotiaille riittäisi virret, ruoka- ym rukoukset, enkeliaskartelut, hieman kevyemmät aiheet??
Itse koen tuon ahdistavaksi.
Että semmosia tänään sydämellä..