Pihahommia

Pihanteko on vielä tietenkin kovasti vaiheessa. Paljon on kuitenkin tehty töitä. Kaivuri on hurissut tunteja ja maata on liikkunut valtavasti paikasta A, paikkaan B. Ja paikasta C, paikkaan D jne jne...

Onnin ja Vienon tasoitustyömaa ;)

Pihan muoto alkaa pikkuhiljaa hahmottua. Pihasuunnitelman raakaversio on ollut toimiva ja matkan varrella siihen sit sujuvasti muutoksia tehty :) Meillä ei ole varsinaisesti mitään tavoitetta mutta olis kiva jos edes jonkun alueen saisi nurmea itämään ennen talven tuloa.

Ihania ideoita päässä valtavasti. Nyt alkaa vähitellen ne puutarhalehdet kiinnostaa :) Täytyykin kaivella sisustusideavihkoni esille ja jatkaa sitä puutarhaideoilla.

Herneensyöntitauolla.

Tänään jo haaveilin, että ihan kohta saan istuttaa ensimmäisen marjapensaan!! Ihanaa.

Terveisiä kasvimaalta

Ihanat ihanat kesäkurpitsat antavat satoa :) En tiennyt, kuinka fiiliksissä voi olla itse kasvatetuista vihanneksista :D

Avomaankurkkuja meinasin et olis syöty sellasenaan kuorittuna mutta ne onkin vähän kitkeriä. Ehkä teen niistä kymmenestä kurkusta maustekurkkuja..iha ite :)

Porkkanat on jo syöty. Niitä täytyy muistaa ens vuonna kylvää kahdessa erässä. Herne tekee toista satoa ja auringonkukat kasvaa vaan. Viljakin kypsyy pikkuhiljaa :)

Iltatorilla

Samiksissa lähdettiin kylillä käymään :)

Kröhöm...hetken hairahduin ajattelemaan, että tilaisuus olisi ollut suurempikin :) Mutta juu, pari paikallista yrittäjää tuotteineen oli paikalla. Ja paloauto. Ja haitarimusiikkia.
Mutta eihän siihen lapsille enempää tarviakkaan :)
Riittää kun tavataan yhdet tutut ja ostetaan viis pitkää lakua. Ja sit mennään keinumaan Seuralan pihaan. Ja siis hei illalla!! Kuinka siistii ;)

Muistaakohan ne isona miten hienoo niistä oli käydä kirkonkylällä keinumassa..?

Kaupan kautta kotiin. Huomiseksi odotetaan vieraita :)
Isimies on keikkunut koko päivän henkilönostimen korissa. Tuskahommaa tuo maalaaminen, mutta nyt onneks pahimmat paikat alkaa olla done. Jospa minäkin huomenna jo pääsisin sudin varteen kun päästään hieman inhimillisempiin korkeuksiin.

Lupasin kyllä lapsille, että mennään aamusta vattuja keräämään. Me on käyty muutama rasia keräämässä aina kertareissulla. Sen minkä lapset viihtyy. Ja viihtyyhän ne. Ne ei edes osaa vielä pelätä niitä karhuja. Ja mie pien heitä mukana just siks ku ne pitää nii hirveetä meteliä ;D

Olin muuten jo sinne torille lähtiessä ajatellu, et ostan tuota kuvissa näkyvää Sipulisalsaa jos sitä löytyy. No löytyihän sitä mutta kotiin tullessa pussista löytykin tyrnihillo :S Höh..salsa on hyvää, hillo ei niinkään.
Menköön nyt rahkan kaverina iltapalalla..
Mukava reissu tyrnihillopettymyksestä huolimatta ;)

Every cloud has a silver lining

:)

Aamulla meillä

Tänään ihan vaan kuvia kevyessä aiheessa ;)

Veikan uudet kalsarit kirvoitti kivan leikin :D

Vauvajuttuja

Ihanaa tämä vauvanodotus! :) Tällä kertaa nautiskellen odotetaan toisten vauvaa. Sitä ihan eritavalla pystyy keskittymään kun itsellä on eri elämäntilanne. Kovasti jo serkkuvauvaa odotetaan <3

Seppälästä löytyi kiva raidallinen toppapuku. Tuommoinen vähän kevyempi malli ensimmäisille kylmille säille. Lisäksi trikoinen peitto. Ihanan värikkäät ja sopivat oivasti oli tulokas sitten kumpaa mallia tahansa :)

Awwww...

Meillä on itsellä Hemtexistä hankittu vastaava vauvanpeite ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Omatekemän villapeiton lisäksi käytetyin peitto. Must have- hankinta siis ;)

Hymyilyttää

Meidän perheellä alkoi nyt loma :)
Iltapäivällä paistoi oikein aurinkokin ;) huomenna saa taas vetää varmaan villahousuja jalkaan mut ei välitetä siitä!
Suunnitelmissa nähdä kavereita ja maalata talo. Ei sen kummempia ;)

Kanaa, herkkusieniä ja tsatsikia kera valkoisen viinin muutama viikko sitten :)

Ja nyt mie taidan poksauttaa auki kuohuvan ja juoda lasillisen Isoäidin perintökristalleista :D

Farkkumekot

Alennusmyyntien onnistuneimpia ostoksia. Ihanan pehmoiset farkkumekot hauskoilla henkseliolkaimilla.

Olen tänne saakka hyvin satunnaisesti pukenut tyttöjä samanlaisiin vaatteisiin. Mutta nyt kun Vienokin kävelee ja vaatteetkin sitä myöden näkyvät paremmin, on ollutkin välillä kiva pukea samanlaista. Niistä on itestäkin hirmu hienoo kun on samikset :D

Ihanat olkaimet!!

Tytöt tykkäs mekoista ja uskon, että niitä pidetään vielä paljon! Alennusmyynneistä löytyi myös pari aika kivaa juttua tulevalle serkkuvauvalle, mutta niistä toisena päivänä.

Mikä kesä!

Voi elämä näitä säitä! Ollu kyllä hieno kesä. Niin lämmintä ja niin lepposaa. Ei suuria suunnitelmia, ei suuria paineita.
On uitu ja lekoteltu auringossa. Lounastettu piknikhenkisesti terassilla. Grillattu, leivottu ja odotettu vieraita.

Tänä kesänä on nähty paljon ihmisiä. Monena iltana on tullu mietittyä kuinka onnekas sitä onkaan kun ympärillä on niin paljon tärkeitä ja rakkaita ihmisiä!! <3

Tästä kesästä jää mieleen varmasti se suuri suru, mutta myös valtava, pakahduttava onnellisuuden tunne.

Pieni koira

Viime viikonloppuna ihailtiin serkunpoikien pientä koiravauvaa :)

Lapset on alkaneet pikkuhiljaa kysellä meillekkin koiraa, pupua, kissaa..Itse en ole yhtään innokas, joten koitetaan tässä nyt vielä pärjätä naapurin Topin ja Tessin avulla ;)

Ikävä

Vieno ei muista, Saimi ikävöi ihmisiä ja Onni ikävöi kotia..
Mistä se ikävä aina välillä pulpahtaa esiin niin voimakkaana? Muutosta on yksitoista kuukautta. Tasaisin väliajoin tulee edelleen niitä iltoja kun itketään sitä ikävää :(
Niinkuin tänään..ja voi, se riipasee syvältä! Välillä sitä miettii, etteikö se helpota koskaan..että tekikö oikean ratkaisun kun tänne lähdettiin..
Olo tuntuu rikolliselta kun suorastaan neuvottomana yrittää lohduttaa lasta..kyllä se ajan kanssa helpottaa, muistellaan niitä kivoja juttuja. Ja juuri ne kivat jutut riisti lapselta. Niinkuin vaikka kodin. Ei uusi koti lohduta lasta yhtään.
Moni muu täällä oleva asia toki lohduttaakin ja osaa lapsikin arvostaa asioita kun ne hänelle selittää.

Ja sehän on hieno asia, että lapsi ylipäätään muistaa ja osaa ikävöidä. Mutta kyllä se on surullista kun pienellä on niin kova ikävä vanhaan kotiin, että itkettää! Mullakin on välillä iso ikävä. Kotia. Ihmisiä. Ihan niin kova ikävä, että itkettää.
Minäkin kaipaan tuttuja teitä, kauppoja, nurmikkoa jalkojen alla, rahisevaa pihasoraa, työkavereita, naapureita ja kavereita, ihan jokaista kohtaa kotona ja kodin ulkopuolella. Sillä suuren ikävän hetkellä ei muista niitä huonoja asioita, vaan ne huippuhetket. Mielensopukoihin on tallentunut kaksitoista onnellista vuotta.

Mutta niin, se lapsen suru ja ikävä. Varmasti ikävä nousee nyt taas pintaan osittain siksikin, että meillä on jouduttu puhumaan niin kovin vaikeista asioista. Kuolemasta. Sielusta, ruumiista, hautaamisesta, taivaasta, enkeleistä, uskomuksista, saduista, ikävästä, itkusta, surusta, elämästä ja elämän loppumisesta..vastaamaan lasten kysymyksiin vaikkei itsekkään tiedä mihin uskoa vai uskoakko ollenkaan.

Kaipaamista, ikävöintiä ja muistelemista. Lohduttamista ja läsnäolemista. Kyllä se tästä taas, joka asiassa. Ja jokainen itku on eteenpäin, eikö niin?

(Kuvat vanhoja)