Tammikuun viimeinen

Ai ihana, mikä energia lisääntyvästä valosta ja auringonpaisteesta!!! :D
Mennyt syksy ja alkutalvi olivat ensimmäiset selkeästi pimeyden "masentamat". Siis, että huomasin ensimmäisen kerran olevani jatkuvasti hieman alavireinen. Ja nyt! Auringonpaistetta, pakkasta ja vähän lunta. Niin elossa!

Aika ihana tunne, kun huomaa hymyilevänsä itsekseen :)
Tänään minulle tosin varmasti hymyili moni muukin kun kirkonkylällä hoisin asioita, eikä autosta auennut kuskin ovi ollenkaan. Ei niin sulokkaasti selvittelin itseni ulos autosta ja takaisen uudessa euron maksaneessa raitaminissäni useamman kerran :D
Lopulta sekin vain hymyilytti. Niin, ja lopulta se ovikin S-marketin pihassa (se viimeinen etappi) aukesi!

Asiasta kukkaruukkuun. Olen näitä kaksi vuotta vanhoja silmälasejani tuskaillut jo reilun vuoden. Sinnitellyt pilalle menneillä linsseillä, käynyt aina välillä heittämässä hukkareissun prilliliikkeissä.
Vaan eilenpä läksin ihan suunnittelematta Savonlinnaan ja ensimmäisenä Nissenille. Sovitin viidet pokat..En juurikaan epäröinyt. Näöntarkastuksen kautta kotiin ja lasit tulee kahden viikon päästä. Sampo raukka pelkää kuollakseen millaiset sieltä tulee :D En ottanu edes kuvaa ja nauroin illalla itsekkin, että aika nopeella (ja aika sumealla) peiliin vilkaisulla ostopäätöksen tein. Näkö oli muuten parantunut toisesta silmästä 0.75 ja toisesta 1.0!!! Ei siis ihme, ettei lasit tuntuneet ihan hyviltä (pilalla olevien linssien lisäksi)...

Selvisin vielä todella paljon halvemmalla kuin edellisellä kerralla ja siitä tietysti supertyytyväinen :) Onnistuneista (tai eihän sitä vielä tiedä) silmälasikaupoista voimaantuneena suuntasin vielä tien toiselle puolelle ja shoppasin aleista itselleni muutamia loistavia perusvaatteita mm. euron sukkahousuja sekä pari ajatuksiaherättävää vaatekappaletta ;)

Nyt lohikalanen uuniin ja hyvällä mielellä viikonlopun viettoon :)

Banaaniletut

Näihin ei voi olla törmäämättä jos yhtään blogeja lueksii..ihme hypetystä. Omasta mielestä oli kyllä sairaan pahoja mutta lapsiin upposi kuin häkä :D

Eikä ollu vaikeeta; kaksi kypsää banaania muussattuna + kaksi kananmunaa.
Sitten paistetaan. Me testattiin joululahjaksi saatua muottia ja uutta valkoista paistinpannua. Eihän siitä meinannu aluks tulla hittojakaan mutta harjoitus tehnee mestarin :D

Ihan ok vaihtoehto vaikka iltapalalle..kylkeen turkkipojan jogurttia ja pieni lusikallinen hilloa. Osu ja uppos!

Pakkaskuvia

Kuvasaldoa vaihteeksi Sampon kameralta

Uudet sormivärit!

Siinä se uskollinen ystävä odottaa linko perässään, että tulisi sitä lunta ja pääsisi töihin :)

Koti <3

Aika kaunista, vai mitä?

Leggarit ja leggarit

Taas samanlaiset :D
Mitenkä sitä tulee nykyisin napattua aina kahdet samanlaiset..voinen perustella tätä kyllä sillä, että tytöt itse valkkaavat mielellään samanlaista päälleen.

Mutta liika on liikaa, kahtena (vai kolmena..) perättäisenä päivänä päällä oli samanlaiset setit ni taisi jo Saimi mainita, ettei kukaan kohta tunnista kumpi on kumpi :D

Nuo elukkapöksyt sattui silmääni kun menin h&m:n aleja tarkastamaan. Ensimmäinen reaktio oli epäuskoinen huokaus; kuinka järkyttävät housut!!
Jonkin hetkellisen mielenhäiriön seurauksena nuo järkyttävät, järkyttävän hienot housut kuitenkin  päätyivät tyttöjen kaappiin. Erityisesti Vieno oli kovin otettu moisista :D
Ja olishan noista seuraajaksi kukka- ja galaksileggareille omaankin kaappiin. Vai mitä mieltä olette?

Lasten vaatekaapit on juuri nyt aika hyvässä jamassa. Oma sen sijaan vaatisi päivitystä ihan perustrikoista lähtien. Paljon karsin kaapeista loppuvuodesta kun kirpparia pidettiin. Varmasti siellä olisi vieläkin kiertoon joutavaa. Ja jotain freesimpää tilalle :) Jos ottais vaikka helmikuun projektiksi vaatekaapin päivityksen. Tammikuun projekti on valokuvat kansioon ja ajantasalle. Vuoden 2011 kuvat odottaa tuossa pinossa. Ne muuten löytyi kun purin muuttolaatikoita (kyllä, niitä on vieläkin lukuisia purkamatta..mitä kaikkea sieltä vielä löytyykään!). :D

Ihanat kaivatut auringonsäteet!

Ah, aurinko on paistanut pellolle ja puiden latvuksiin jo parina päivänä. Juuri päiväuniaikaan paistaa pihaankin. Luntakin on saatu juuri sopivasti, että pulkka luistaa pihassa mukavasti. Pakkasista huolimatta ulkoiltu innolla kahteen otteeseen päivittäin. Heh, aika iso muutos parin viikon takaiseen meininkiin kun teki vaan mieli homehtua sisällä.

Eteinen ei ole YHTÄÄN liian iso ;)

Uusi arki kahden hoitolapsen kanssa on alkanut hirvittävän paljon paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Päivät menee nopeasti ja sujuvasti. Nelipäiväinen viikko on kaikille osapuolille varsin mukava. Tykätään :)

Olo on paljon virkeämpi ja vointi parempi. Ruoto on toki edelleen hyvin lujasti jumissa (asialle en ole tehnyt yhtään mitään..) mutta mieli voi niin paljon paremmin. Tämä varmasti monen asian summa. Ainakin lumi ja lisääntynyt valo auttaa. Yhtään ei voi myöskään vähätellä tätä työtä (jota en itse vieläkään oikein osaa työnä ajatella).
Huomaan olleeni jo turhautunut. Arki oli käynyt aika helpoksi Onnin ollessa koulussa. Tuntui, että yhä useampana päivänä ei osannut tarttua mihinkään eikä mikään oikein huvittanut. Ruuanlaittokin oli yhtä tuskaa. Kaupassakäynnistä puhumattakaan.

Nyt kun on suunnitellut suunnilleen mitä viikolla syödään, on sunnuntaina yksin(!) kaupassakäynti ollut suorastaan nautinto :D
Muistan saman "vitsi mä oon elossa"-tunteen vallinneen myös silloin kun läksin töihin Saimin ollessa vuoden ja Onnin kolmen vanha. Nyt vaan ei tarvitse ehtiä minnekkään, herättää lapsia kukonlaulun aikaan, miettiä miten ne siellä pärjää ja teinkö nyt varmasti oikean ratkaisun.

Alekaulereita höystettynä muutamalla pätkällä villalankaa :)

Ja tiedän kyllä, että ihan varmasti tulee niitäkin päiviä kun ei jaksais yhtään. Mutta miten musta tuntuu, että niitä oli ennen tätä juttua aika paljon enemmän..

Uusi haalari

Tulipa vihdoin talvi ja sen myötä pakkaset. Makkaranpaistoreissulta palatessa lauantaina totesin, ettei Vieno tule pärjäämään haalareilla, jotka olin hänelle täksi talveksi ajatellut. Molemmat käytettyjä ja monet kerrat pestyjä. Menneet kuin unelma tämän rapaisen ja leudon alkutalven.
Raukalla oli sormet varpaat peppu niiiin jäässä kun tultiin sisälle! Äitille tuli kovin paha mieli ja ahdistus iso. Nyt justiinsa on saatava uusi ja lämmin haalari!
Hetken surffailua netissä. Tuloksena tuskastus ja turhautus...pakko päästä käsiksi henk.koht. ennenkuin ostaa uskaltaa.
Savonlinnaan siis. Ahdistus ja sarvi otsassa kasvoi kasvamistaan, aina hukkareissun tehtyäni. Kaipasin Lappeenrantaan hetkellisesti oikein kovasti. Kunnes Intersportista löytyi jopa useampi kuosi josta valita (3kpl)! Muhkea haalari kassiin, perään heitettiin uudet rukkasetkin (ei valinnanvaraa ;) ).

Jäin todella ihmettelemään miten ihmeessä MISSÄÄN ei ollu enää toppahaalareita..(Paitsi kappiksella, mutten nyt halunnut sitä.) Ainiin joo nehän kuuluukin nykyään ostaa jo elokuussa. Kas kun en heti muistanu :@

Reimatec Huugo

Viidentoista asteen pakkasella ainakin kestettiin hyvin lämpimänä. Kosteudenpitävyydestä ja kulutuksenkestävyydestä sitten joskus myöhemmin kun kokemusta on ehtinyt karttua.
Huppu on onnettoman pieni, yltää häthätää päälaelle. Siihen kaipaisin yhden kymmenen senttiä lisää ulottuvuutta, irrotettava karvareunuskaan ei olisi yhtään huono.
Toinen miinus: MISSÄ OVAT HEIJASTIMET??
Reiman sivuilta kun haalaria katselin, en ensin ollut tunnistaa..sävyt ei ihan täsmää :) Vaikka nämä kuvat vähän keltaisia ovatkin niin ovat silti lähempänä todellisuutta!

Kuosi on kieltämättä hyvin ajatuksiaherättävä :D Mutta pidän siitä päivä päivältä enemmän, ihan kivaa vaihtelua. Ja mikä tärkeintä, pieni rakastaa sitä :)

Uusi tukka

Kriisiä pukkaa ;)
Vuosi sitten tukka katkaistiin pakon edessä puoliksi. En muista, että olisin pitänyt sitä koskaan auki. Muuta kuin ne kampaajakäyntiä seuraavat päivät, ennen kuin tukka pestään ekan kerran.
Joku viikko sitten nappasin jo hyvin pituutta saaneet karvat saksilla poikki. Ne toimi yllättävän hyvin. Jonkun kerran tuli pidettyä vapaanakin. Ei sitä ainaista ponihäntää..

Nyt kävin kampaajalla vähän raitoja hakemassa. Samalla kampaajan kanssa mietittiin, miten tukkaa lähdettäisiin leikkaamaan. Halusin edestä pidemmät ja niskasta ihan lyhyet. Kasvoja kehystämään leikattiin etureunoihin hieman eripituisia hiuksia. Ja voi mikä jäätävä kihara ilmestyi kasvojen oikealle puolelle 8/
No se korjaantui kyllä kun vielä vähän lyhennettiin ja ohennettiin :)
Olin tosi tyytyväinen kun tulin kampaajalta kotiin, tukka suoristettuna.
Vaikka kuinka koittaa aina varautua siihen pesunjälkeiseen tilanteeseen, tulee se aina yhtä suurena järkytyksenä :D

Ajattelin, että hius menee lyhyempänä entistä enemmän kiharalle. Luulin väärin. Se ei olekkaan enää kihara, mutta ei ole suoraakaan nähnyt. JA etuhiuksiin ilmestyy se jäätävä laine. Jota ei saa taltutettua muulla kuin suoristusraudalla.
Ja koska olen laiska..eikä meillä ole vessoissa vielä pistorasioita.. annoin suoristusraudan maata laatikossaan ja nappasin päähän mustan trikoisen pannan. Ollen samalla itseeni hyvin pettynyt, en sit kuitenkaan jaksa ja osaa laittaa uutta kivaa tukkaani. Pah.

Saimi sanoi: "Äiti, toti kiva hikipanta tulla."
Jep. Vaihdoin minimaaliseen ponnariin ja pinniin. Ja olin ihan hajalla :D
Mutta eipä heitetä kirvestä kaivoon het`sillään, vaan tuumaillaan ja katsellaan. JA opetellaan laittamaan sitä tukkaa :D

Ähky!!

Loma on ihan kohta ohi ja alkaa taas arki. Arki kaikkine uusine haasteineen on oikein tervetullut.
Omat lapset odottavat hoitolapsien tuloa innolla ja hieman ehkä varauksella :) Raukat pelkäävät että kaverit hajottaa lelut :D
No, päädyttiin sitten laittamaan muutamat spesiaalit jutut kaappiin ja sovittiin, että niillä leikitään sitten kun ollaan omalla porukalla.

Laiteltu vähän nimilappuja naulakkoon ja vessaan. Tuotu vauvalle, niinkuin Vieno 1,5-vuotiasta kaveriaan kutsuu, vessaan oma potta. Siivottu eteisen kaappiin tilaa hoidokkien varavaatteille. Ja tietysti aseteltu vaipat vessan laatikkoon.
Tänään kävin kaupassa ja mietin valmiiksi mitä ruokaa tulevalla viikolla syödään :)
Sotasuunniltelma on valmis ja nyt vain odotetaan innolla ja vähän jännityksellä mitä tuleman pitää :)

Otsikkona oli ähky, koska ajatus oli kirjoittaa äsken syödystä päivällisestä. Kanahampurilaisia. Kylläpä ne maistuivat kaikille hyvin :)
Onni totesi, että "Oi, tämmösiä meillä olis pitäny olla joulunakin!"