Sairastuvalta päivää

Ohjelmassa oksennustautia (Vieno), kuumetta (Onni) ja mahtavaa päänsärkyä (Liisa). Lopuilla toistaiseksi vain yleistä väsymystä ja siitä johtuvaa ärtymystä ;)

Kotia vuorattu vahinkoja varten. Pelkkää lötköilyä ja television tuijottelua tiedossa (oksennuspyykin pesemisen ym. ohessa). Nuo hassut lapset tuntuisivat suorastaan nauttivan kun lattialle on levitelty peittoa ja tyynyä, eikä ole mihinkään kiire ;)

Ja juu, sopii mullekkin. Sampo meni raksalle. Loppujen ilmastointiputkien eristys, piharakennuksen sähköjen vetoa, siivousta nyt ainakin.
Sisko lupasi käydä kaupassa :) Suklaa on loppu. Ja ehkäpä tarvitaan muutama vaippa ja gefilusmehua tms ;)

Raksalla on muuten menny hienosti mutta kattopaneelit ei nyt ihan vastannu odotuksia. Kodinhoitohuone ja takkahuone + wc, vaatehuone on laitettu ja siellä saavat ollakkin, muualle hankitaan jotain muuta tilalle. Paneleiden päätypontti on ihan keltainen ja sattuu välillä aika ikävästi silmään. On kuulemma kyseisen paneelin ominaisuus. Omaan silmään näyttää virheeltä. Ilmeisesti loppujen pakettien palautus nyt onnistuu ja uusi vastaava on jo katsottu. Kyllä se siitä!
Nyt taidan pötkähtää tuonne lattialle pienten potilaiden viereen <3

Ankea ihminen

Palaan vielä edelliseen aiheeseen. Ihan kaikkeen en oo sopeutunut ;) Onneks ei eilenillalla netti toiminut..rouva oli niin pahalla päällä, ettei olis ehkä ollut ihan painokelpoista teksiä ;)

Vienon nukutus on ollu nyt pari viikkoa aikalailla haasteellista. Illalla vierähtää tunti. Se on tehnyt iltanukutuksista hieman kimurantteja, etenkin silloin kun olen lasten kanssa yksin.
Vieno alkaa olla jo seiskan aikaa väsy ja kärtty (vaikka olisi nukkunut millaiset päikkärit).
Koska isommat ovat ihan valmiita petin pohjalle puoli kasilta, on heidät laitettava nukkumaan kitisevä Vieno kainalossa.  Koita siinä sitten rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan niitä tuhansia pikkuasioita, joita pieni pää on pullollaan illan tullen :)

Voin sano, että hengitän syvään iltaisin hyvin tehokkaasti. En kuitenkaan tahtos, että nukkumaankäynti on kaikille vain stressaava ja ikävä hetki :(
Yleensä isommat kuitenkin käy aika kivuttomasti nukkumaan (Suoraan verrannollisesti oman mielentilani mukaan :S )
Sitten alkaa se väsytystaistelu...*huokaus* ...kaikenlaista on kokeiltu. No, yritän muistaa, että tämä on vaan yksi vaihe joka menee ohi. Silti ja siitä huolimatta, väsyneenä tuo tunti on mielettömän pitkä ja itkuitta selviää harvana iltana :(

Tälleen päivällä kun sen tuohon kirjoittaa, se kuulostaa suorastaan naurettavalle. MUTTA, klo 20 jälkeen mun päivä alkaa vaan olla aika täynnä ja en vaan millään enää jaksais. Luojan kiitos kaikki kolme nukkuu sit yönsä ihmeen hyvin *koputtaa puuta*

Heräilen silti useasti yössä milloin mihinkin. Ja siis hei, kuinka kovaa voi tuo armas mies kuorsata!! :D  Olen jotenkin elänyt sellaisessa harhaluulossa että kuorsaaminen on enempi kookkaampien ihmisten ongelma ;)
Vaarini, joka kyllä aikanaa kuorsasi todella kovaa, on ollu nyt monena yönä mielessäni :D
Sori vaan Sampo, kyynärpäätä tulee surutta kylkeen.

Mihinkäs mä jäin..no siis tuossa nyt taustaksi ;)
Alle pari pitkää paivää lasten kanssa, vaikeat illat ja äiteellä armoton väsy. Kiukuttelua (tiedostaen ettei ole reilua), ettei jaksa ja sitten "Mee käymään Varkaudessa yksin, tuo samalla Rautiasta se kaakelipaketti."

No mä lähden (jo valmiiks huonolla asenteella), palaten kohta takasin hakemaan jo myöhässä olevan Onnin eskarihakemuksen. Vien sen johonkin lootaan ja toivon et se löytää oikeeseen osotteeseen :S

Miten mä voin aina hoitaa kaikki asiat viime tinkaan  :/
Siitä seikasta hiukan lisää ärsyyntyneenä ajelen Varkauteen. Matkalla harmimieli unohtuu auringonpaistaessa. Palatakseen heti kaupungissa takaisin kun en osaa vielä ajaa siellä, enkä siten löydä oikein mitään. Ja koska KAIKKI paikat on jo kiinni. Muistelen et se Rautia on klo 18 asti auki. No ei ollu. Pihassa klo 17.40, kiinni menny 10min sitte.
Suututti niin sairaasti et läksin kotiin samantien. Matkalla ajattelin et oli kyl viimenen kerta kun Sampon työpäivän jälkeen lähen mihinkään.

Kotiin palasi siis vielä kärttyisempi, ilkeämpi ja vielä huonommalla asenteella varustettu vaimo.
Olen kamala. Säälikää Sampoa.

Niin. Tämä kaupunki- ja asioidenhoitoasia on se mihin en ole vielä sopeutunut. Ajaa nyt 45km suuntaansa ehtiäkseen hoitaa noin nolla asiaa :@
Jos jotain unohtuu ni ei niin vaan huomenna piipahdetakkaan sitä hoitamassa. Hmmm..se siitä.

Nyt kun olen nauttinut lounaaksi mukillisen kahvia ja neljä (vai viisi) suklaakeksiä, jaksan varmasti illalla olla oikein hyvä vaimo.

Kertausta

Olen ehkä tuhantena iltana ajatellut, että kirjottelisin vähän näitä maallemuutto kuulumisia..
Ja joka ilta se on tuntunu liian keskittymiskykyä vaativalta hommalta. Tässä nyt kuitenkin joitakin ajatuksia..

Takkahuone, takana vaatehuone.

Samaa laattaa kodinhoitohuoneessa.

Puoli vuotta on nyt asuttu täällä. Vuosi sitten ei ollu muuttamisesta ajatustakaan, opeteltiin hyväksymään että elellään elämäämme Lappeenrannassa. Ja sitten kaikki pyörähti TAAS ympäri.
Nopea päätös, nyt lähdetään. Tontti, maatyöt, piirustelua, rakennusluvat, maatöitä ja sit rakentamista. Muutto. Mieli mullinmallin, monestakin syystä.

Pieni ekaa kertaa pullanteossa:D

Keltainen maali siellä missä pitääkin, pikkuvessan seinässä!

Nopeasti saatiin tarvittavat tavarat väliaikaishuusholliin ja arki alkamaan. Sampo oli alkuun joka päivä raksalla kunnes uusi työ alkoi lokakuun alussa. Me lasten kanssa rampattiin kylänraittia ja ihmeteltiin missä kaikki muut lapset on (Ihmetellään edelleen). Lapset kiinnitti huomiota rollaattoreihin, niitä näkyy täällä paljon :)

Makkaranpaistossa kerhossa.

Ikävää helpotti lapsellisen paljon kylänraitin varressa kasvavat lehmukset :)
Ja aluksi tuli käytyä Lappeenrannassa useammin. Rakkaat kävi täällä meillä <3
Opeteltiin siskojen kanssa tuntemaan toisiamme taas paremmin. On edelleen hämmentävää törmätä ruokakaupassa ;)

Lauantaibileet kera Lappeenrantalaisten :P

Ja toi hame EI ole mun ;) Lasten täti-kulta on sen Saimille tuonu ihan Ameriikasta asti :)

Talven ja raksan edetessä väsymyskin on pikkuhiljaa kasvanut. On mietitty, pohdittu, vatkattu ja viimein aina valittu. Jännä nähdä mitä tästä viime vuodesta sitten lopulta jää muistiin.
Meidän pelastus on ollut raksamies x2. Kertaakaan ei ole kirpassu naputella palkkaa tilille. Rehellisesti.
Vauhti on ollu huima ja jälki moitteetonta. Sen takia ei ole tarvinnu öitään valvoa.

Keittiö :P

Nyt uusi koti on "kuukautta" vaille valmis. Laatotukset tehty. Seuraavaksi sisäkattojen asennusta, laminaattia, listoja, sauna ja Ikean kuorman kokoamista.
Siivoamista ja sitten muuttamista.
Sitten enää kotiutumista, juurtumista :)
(Ja tietty piharakennuksen loppuun tekoa, peltotöitä, pihatöitä jne. = elämää)

Tytöt on tyttöjä ;)

Voin kai sanoa kotiutuneeni hyvin. Minä oikeasti ihan viihdyn täällä. Siihen luotinkin, olenhan näissä maisemissa asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta.
Toki tämä vielä tästä muuttuu kun muutetaan tonne etemmäs. Kauppaan ja minne vaan lähteminen vaatii autoa. Ihmisiä ei näy ja talvella on pimeetä ku...
Siinä on itseni lisäksi opettelemista ja totuttelemista myös lapsille.
Meidän perheen kohdalla ei pätenyt tämä paljon hoettu "yleensä lapset sopeutuu nopeemmin kun aikuiset". Tavoilleen ominaisesti eivät paljon juttele, mutta ikävöivät entistä kotia ja tärkeitä ihmisiä kovasti edelleen. Se on raastavaa.

Kattopaneelit

Hopeajalava, Maler

Mutta kaikesta ikävästä ja kaipaamisesta huolimatta tämä on sujunut yllättävän hyvin. Ja meidän perhe voi hyvin. Se lienee pääasia.

Lopuksi vielä, tulevaisuuden kapinnalliset:

Ystävyydestä

Mulla on ihania ystäviä. Olen ajatellut teitä tänään erityisen paljon.
Vaikkakin useat ovat ajatuksissa miltei päivittäin..siksikin tämä yhdessä kortissa ollut lausahdus on niin osuva :)

Ystävyys on erikoinen juttu. Matkanvarrelta tarttuu mukaan ihmisiä. Toisten kanssa taivalletaan pitkä matka, toisten kanssa lyhyempi. Erilaiset asiat yhdistää. Joskus käy niin, että elämäntilanteiden muutokset kuljettavat erilleen tai ystävyys muuttaa muotoaan. Ehkäpä vain tilapäisesti.

Olen aina sanonut, että todellinen ystävyys kestää ne pitkätkin erot, kaudet jolloin ei pidetä yhteyttä kuin satunnaisesti tai ei ollenkaan. Ja että usein riittää että ajatellaan toisiamme, muistetaan, monesti varmasti yhtäaikaakin :)
Varmasti tulee sekin elämänvaihe kun meillä on enemmän aikaa toisillemme :)

Olen tänään miettinyt, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa ystäviäni. Olette kullanarvoisia.
Mulla on ikävä teitä kaikkia; Marjukka, Minna, Maija, Hanna, Jatta, Heidi, Titta, Heikki, Mikko, Ville, Anna, Heikki, Mika, Johanna, Elina, Kai, Tiina, Heidi, Mikko, Tanja, Niina, Suvi, Eero, Kaisa, Kaisa, Kaisa, Annemari, Virpi, Inka, Maija, Jenni, Marko, Päivi, Ari, Saarni, Marian, Savu...
ja MONI MONI muu <3

Hyvin luistaa

Alennusmyynnit on ihan hyvä juttu. Varsinkin jos muistas ostaa sen mitä piti :/
Lapsille kyllä muistin ne luistimet (Onnin käytetyt olikin pienet ja Saimille ostin hakuttomat ku halvalla sain) ja mailatkin otettiin...ei sit vaan tullu käytettyä ajatustakaan kumman puolen maila pitäs mahdollisesti olla. Molemmat sattu oikeen puolen versioita ja ainakin iltaisen huitomisen perusteella sanosin, että Onni pelais kyllä vasemmalta. Hienoa Liisa :S

Nii, ja oli todella tarkotus ostaa luistimet ihan itsellekkin ja maila ja meille molemmille siis. Hokkarit. En ole ikinä koskaan sellaisia jalkaani laittanut. Sampolla ei oo ollu luistimia sitten yläasteen! Mutta voi luoja kuinka huono muisti ja keskittymiskyky voi ihmisellä olla!!! Sinne ne jäi kauppaan.
Ehkäpä kiukuspäissäni ajan huomenna kaupunkiin uudestaan.

Millon mä olen edes luistellut viimeksi??
Paras olla ajattelematta kuinka korkeelta sitä kaatuukaan :S
Mutta hei, antakaa mulle nyt kymmenen pistettä ja papukaijamerkki (tai ehkä ansaitsen merkin sit ku mulla oikeesti on ne luistimet) siitä kun oon niin reippaasti päättäny olla esimerkkinä lapsilleni et "urheilu" on kivaa..

Nämä ihanan väriset (??!) kuvat on siltä ekalta luistelukerralta. Molemmilla siis näissä kuvissa ensimmäistä kertaa luistimet jalassa :) Ja Saimilla asiaankuuluvasti tyllihame päällä :D

Nii ja Picasa-albumissa uusia kuvia raksalta!!

Junnaavia tapettiajatuksia

Niin..tälle seinälle olis tulossa se aiemmin nähty vihreä tapetti.

Ruokailutila

Kovasti vaan mietin, että laitetaanko sitä vai ei. Veikkaan et se laitetaan ja syksyn tullen alan olla sitä mieltä, etten enää jaksa sitä. Ja alkaa se vihreys tympiä..
Aika näyttäköön.

Sävyistä vielä

Ei se ihme että maalisävyjen valinta on vaikeeta. Kameralta selattujen kuvien perusteella vois luulla jotain ihan muuta kuin mitä todellisuudessa onkaan.. :D

Kyllä se ihan yhdellä sävyllä on maalattu.

Saimin huoneen valkoiseen seinään tulee valo ikkunasta varjon puolelta ja sisinen höyrynsulkumuovi heijastelee katosta.

Jännittävää.. :S

Näissä jälkimmäisissä sävyt ovat edes sinnepäin :)
Toistaiseksi olen ihan tyytyväinen kun sitten kuitenkin useampaan seinään väriä laitettiin. Hiukan silti jännitän kuinka kauan niitä jaksan katsella! :O

Keittiö, joka luonnossa on kyllä ruskeampi. Hmm..maitokahvi tai jotai sinnepäin.

Saimin huoneesta näkyy keittiöön.

Meidän makkarin onnistunut sävy :)

Mutta Onnin huoneen maali on vaan niin kiva :) Juuri sellainen kun alunperin sen mielessäni kuvittelin. Joskus on ihan hyvä olla rohkea ;)

Paikanpäällä se ei ehkä ole ihan noin "keltainen".

H&M:n tilauksen naputtelin koneelle. Lähinnä jotain pieniä juttuja lastenhuoneisiin.
Aika ihanaa :)
Aika ihanaa on myös uudet ystävät, joiden keittiön lattialla voi istuskella pari tuntia höpötellen niitä näitä ja palata kotiin ilman sitä päätä kiristävää vannetta :D Parhautta on se! Kiitos :)

Play-Doh

Ihania uusia muovailuvahoja :)

Meillä on aiemmin ollu aina ihan sellasta perinteistä muovailuvahaa. Entiset alkoivat olla jo niin kovia, että lasten oli vaikea päästä alkuun.

Ihan tuosta meidän omasta Tokmannista löytyi 12 purkin paketti, 8,99 euroa. En pidä hintaa kyllä pahana.  Värejä on vaan niin monta, etteivät malta kauaa yhdellä tehdä :) Voisihan osan tietty laittaa piiloon.

Koitetaan nyt alkuun ainakin pitää värit erillään. Kivan värisiä. Mukavan tuntuisia (käy itselle stressilelusta) :D

Rouheeta

Mietitään jätettäiskö pesuhuoneen ja takkahuoneen välinen seinä vähän rouheemmaks..siis takkahuoneen puolelta.

Sampo tykkäis ettei tehtäs seinälle mitään..hmm..
Ehkä se kaipaa kuitenkin jonkinlaisen käsittelyn. Nyt tuosta ainakin irtoaa laastia ihan pyyhkäisemällä, saati kun pikkukynsillä vähän rapsuttaa..

Pesuhuoneen laatat

Pesuhuoneeseen tuli isoa, kiiltävää 30x60 valkeaa laattaa. Saumattiin pitkän harkinnan jälkeen valkealla (edelliset oli tumman harmaalla ja tykkäsin kovasti.) ja siitä tuli tosi kaunis :)

Korkeutta pesuhuoneelle jää n. 265. Tykkään.

Alepöksyjä

Alennusmyynnistä löytyi muutamat kivat pöksyt. Rusettilahkeiset raitaleggarit Vienolle ja jäätävät kukkalegginsit mamalle, kih kih :)  Ajatuksiaherättävät nuo omani..mutta saavat hymyn huulille. I Like :)

Ihan loppualeissa ei enää meidän lasten kokoja juurikaan ollu mutta n. 10-12-vuotiaille olis ollu kaikenlaista eurolla-kahdella! En sit kuintenkaan käyny hamstraamaan. Muuttunee tuo muotikin muutamassa vuodessa :D

Kukkapöksyjen rinnalla harmaat leolegginsit kyllä kalpenee ihan heittämällä :D
Muutamalla eurolla hyvä mieli :)))) heh!