Paha olo helpottuu hetkeksi kun repii kukkapenkistä rikkaruohoja, kunnes keltiäinen puree ja saa itkun tulemaan kuin pieneltä lapselta..se on sillä hetkellä liikaa. Lopetan.
Titi Nallen Riitta laulaa dvd:ltä, enkä voi olla miettimättä tosiasiaa, ettei meidän lapsia tule siellä maalla kukaan hakemaan leikkimään, kukaan ei yhtäkkiä tupsahda meidän ruokapöytään eikä KUKAAN KYSY MINULTA "otatko kahvia?" :´(
Tiedän...siellä on jotain muuta..mitä täällä ei ole. Mutta silti. Välillä valtava aalto vain pyyhkäisee ylitse saaden kaiken tuntumaan ylivoimaisen vaikealle. Jos joku erehtyy luulemaan, että tämä elämänmuutos käy helposti, erehtyy pahan kerran. Kyllä se koskee, kovaa ja lujasti.
Ja niinhän sen kuuluukin. Eihän elämä muutoin olisi merkityksellistä.
Enemmän kuin mitään muuta toivon, että nämä täällä syntyneet ihmissuhteet kestävät ja elävät.
Tiedän, jos antaa itkun tulla, se ei lopu koskaan...mutta joskushan sekin on laskettava ulos. Olkoon se sitten vaikka tänään.
Kuvat nyt ei liity tällä kertaa muuten aiheeseen, paitsi lohdutuksena.. :)
Jos aloittaa itkemisen nyt, niin ehkä myöhemmin ei itketä niin paljoa....*halaus*- M
VastaaPoistaItkettää välillä vieläkin :)
Poista