Veden äärellä

Kaunis päivä ollut. Lähdettiin heti aamusta eväiden kanssa uimarantaan. Itse heikkaiselle rannalle ei paistanutkaan aurinko, puut on kasvaneet jo niin isoiksi. Mutta kalliolle paistoi ja sinne siis.

Voi sitä lasten riemua ja ihastusta! Miten hieno paikka!! Itselläkin mieli lepäsi. Aurinkoa, iloa ja laineiden liplatusta :) Hetkittäin ankaraa huutoa kun estin pienimmäistä toteuttamasta itseään eli säntäämästä pää edellä järveen..humpsautin hänet pyllyä myöteen kylmään veteen ajatuksena et meneepähän perille MUTTA, ei sitten minkäänlaista vaikutusta :S

Kuvissa horisontit vinossa, karkuunpyrkivä pienokainen kainalossa on haasteellista kuvata :)
Kotimatkalla näimme vielä paljon muurahaisia, erilaisia kukkia, sudenkorentoja, peuran ja karhun jalanjäljet.
Niin. Karhun. Olen pelännyt karhuja suunnattomasti koko kevään. Kehitellyt itselleni kunnon kammotuksen. Tiedossa oli jo tänne taloa tehdessä että täällä karhuja on. Niinkuin kai jokapaikassa tänäpäivänä.
Jostain syystä nyt kuitenkin kun itselle kunnolla konkretisoitui tuo niiden olemassaolo, hävisi myös suuri osa pelosta.
Miksi pelkäisin niin kovasti jotain niin epätodennäköistä kuin karhuun törmäämistä, saati sen listimäksi joutumista, kun paljon paljon suuremmat tsäänssit on tulla postinhakureissulla auton yliajamaksi..

Hmm..jään miettimään tätä :)
Aurinkoisia päiviä ystävät!!!