Eväsretkellä

Viime sunnuntaina käytiin päiväkodin pihalla eväsretkellä ja muistelemassa samalla päiväkotiaikoja. Lapsethan olisivat ihan innoissaan menossa päiväkotiin, kaikki muutkin kun menee. Kaikesta hyvästä huolimatta itselle portin kolahdus toi mieleen vain kiireen ja ahdistuksen, jäämisen ja lähtemisen vaikeuden.
Vaikka muistan oikein hyvin kuinka monesti läksin huojentuneena ja tyytyväisenä töihin..ja miten mukava oli jutustella hoitajien kanssa niitä näitä..Meidän lapsilla on monta mukavaa ja tärkeää muistoa niiltä ajoilta. Ja itselläkin. Ristiriitaista..kaikuuko tuo portin kolahdus korvissa loppuelämän? Onko se joku psykologinen juttu? Onko se joku äitimyyttiin liittyvä iänikuinen juttu..
Olkoon mikä on, annan portin kolahduksen kaikua korvissani, mutta sisimmäsäni vaalin niitä hyviä ja mukavia muistoja <3

Mutta mutta eväsretkellähän tässä oltiin :)

On mulla hieno katras :)

Pieni rakastaa keinumista <3

Peräkanaa kotiinpäin :)

Tänään käytiin moikkaamassa tyyppejä paikanpäällä. Saimista se oli ihan mahtavaa ja kovasti ilahtui tutuista naamoista. On ne ihania, aikuiset ja lapset. Ja tuntuuhan se mukavalle kun joku ilahtuu siitä, että näkee meidät ja on aidosti kiinnostunut mitä meille kuuluu!
Johtajatar ei valitettavasti ollu huudeilla, mutta terveisiä vaan kovasti :))
Siellä on muuten mm. pienten ryhmässä nyt sellanen setti, et suloisempia hoitajia saa lapsilleen hakea.