Vienon nukutus on ollu nyt pari viikkoa aikalailla haasteellista. Illalla vierähtää tunti. Se on tehnyt iltanukutuksista hieman kimurantteja, etenkin silloin kun olen lasten kanssa yksin.
Vieno alkaa olla jo seiskan aikaa väsy ja kärtty (vaikka olisi nukkunut millaiset päikkärit).
Koska isommat ovat ihan valmiita petin pohjalle puoli kasilta, on heidät laitettava nukkumaan kitisevä Vieno kainalossa. Koita siinä sitten rauhoittua hetkeksi kuuntelemaan niitä tuhansia pikkuasioita, joita pieni pää on pullollaan illan tullen :)
Voin sano, että hengitän syvään iltaisin hyvin tehokkaasti. En kuitenkaan tahtos, että nukkumaankäynti on kaikille vain stressaava ja ikävä hetki :(
Yleensä isommat kuitenkin käy aika kivuttomasti nukkumaan (Suoraan verrannollisesti oman mielentilani mukaan :S )
Sitten alkaa se väsytystaistelu...*huokaus* ...kaikenlaista on kokeiltu. No, yritän muistaa, että tämä on vaan yksi vaihe joka menee ohi. Silti ja siitä huolimatta, väsyneenä tuo tunti on mielettömän pitkä ja itkuitta selviää harvana iltana :(
Tälleen päivällä kun sen tuohon kirjoittaa, se kuulostaa suorastaan naurettavalle. MUTTA, klo 20 jälkeen mun päivä alkaa vaan olla aika täynnä ja en vaan millään enää jaksais. Luojan kiitos kaikki kolme nukkuu sit yönsä ihmeen hyvin *koputtaa puuta*
Heräilen silti useasti yössä milloin mihinkin. Ja siis hei, kuinka kovaa voi tuo armas mies kuorsata!! :D Olen jotenkin elänyt sellaisessa harhaluulossa että kuorsaaminen on enempi kookkaampien ihmisten ongelma ;)
Vaarini, joka kyllä aikanaa kuorsasi todella kovaa, on ollu nyt monena yönä mielessäni :D
Sori vaan Sampo, kyynärpäätä tulee surutta kylkeen.
Mihinkäs mä jäin..no siis tuossa nyt taustaksi ;)
Alle pari pitkää paivää lasten kanssa, vaikeat illat ja äiteellä armoton väsy. Kiukuttelua (tiedostaen ettei ole reilua), ettei jaksa ja sitten "Mee käymään Varkaudessa yksin, tuo samalla Rautiasta se kaakelipaketti."
No mä lähden (jo valmiiks huonolla asenteella), palaten kohta takasin hakemaan jo myöhässä olevan Onnin eskarihakemuksen. Vien sen johonkin lootaan ja toivon et se löytää oikeeseen osotteeseen :S
Miten mä voin aina hoitaa kaikki asiat viime tinkaan :/
Siitä seikasta hiukan lisää ärsyyntyneenä ajelen Varkauteen. Matkalla harmimieli unohtuu auringonpaistaessa. Palatakseen heti kaupungissa takaisin kun en osaa vielä ajaa siellä, enkä siten löydä oikein mitään. Ja koska KAIKKI paikat on jo kiinni. Muistelen et se Rautia on klo 18 asti auki. No ei ollu. Pihassa klo 17.40, kiinni menny 10min sitte.
Suututti niin sairaasti et läksin kotiin samantien. Matkalla ajattelin et oli kyl viimenen kerta kun Sampon työpäivän jälkeen lähen mihinkään.
Kotiin palasi siis vielä kärttyisempi, ilkeämpi ja vielä huonommalla asenteella varustettu vaimo.
Olen kamala. Säälikää Sampoa.
Niin. Tämä kaupunki- ja asioidenhoitoasia on se mihin en ole vielä sopeutunut. Ajaa nyt 45km suuntaansa ehtiäkseen hoitaa noin nolla asiaa :@
Jos jotain unohtuu ni ei niin vaan huomenna piipahdetakkaan sitä hoitamassa. Hmmm..se siitä.
Nyt kun olen nauttinut lounaaksi mukillisen kahvia ja neljä (vai viisi) suklaakeksiä, jaksan varmasti illalla olla oikein hyvä vaimo.
Välillä saa olla itkukiukkusuuttumus, se menee ohi kiukuttelulla. Ja sen takia ne rakkaat, kuorsaavat aviomiehet on valittu, että varmasti ymmärtää, mikä sen kiukuttelun takana on. Kevät ja sitten kesä on tulossa ja aurinkokin paistaa koko ajan enemmän. Ja jos joskus oikein kovasti suututtaa, niin eikun auto keula tännepäin.... :) *puuh* puhallan voimia sinulle. -M-
VastaaPoistaJuuri näin :) Tänks!
Poista