Kertausta

Olen ehkä tuhantena iltana ajatellut, että kirjottelisin vähän näitä maallemuutto kuulumisia..
Ja joka ilta se on tuntunu liian keskittymiskykyä vaativalta hommalta. Tässä nyt kuitenkin joitakin ajatuksia..

Takkahuone, takana vaatehuone.

Samaa laattaa kodinhoitohuoneessa.

Puoli vuotta on nyt asuttu täällä. Vuosi sitten ei ollu muuttamisesta ajatustakaan, opeteltiin hyväksymään että elellään elämäämme Lappeenrannassa. Ja sitten kaikki pyörähti TAAS ympäri.
Nopea päätös, nyt lähdetään. Tontti, maatyöt, piirustelua, rakennusluvat, maatöitä ja sit rakentamista. Muutto. Mieli mullinmallin, monestakin syystä.

Pieni ekaa kertaa pullanteossa:D

Keltainen maali siellä missä pitääkin, pikkuvessan seinässä!

Nopeasti saatiin tarvittavat tavarat väliaikaishuusholliin ja arki alkamaan. Sampo oli alkuun joka päivä raksalla kunnes uusi työ alkoi lokakuun alussa. Me lasten kanssa rampattiin kylänraittia ja ihmeteltiin missä kaikki muut lapset on (Ihmetellään edelleen). Lapset kiinnitti huomiota rollaattoreihin, niitä näkyy täällä paljon :)

Makkaranpaistossa kerhossa.

Ikävää helpotti lapsellisen paljon kylänraitin varressa kasvavat lehmukset :)
Ja aluksi tuli käytyä Lappeenrannassa useammin. Rakkaat kävi täällä meillä <3
Opeteltiin siskojen kanssa tuntemaan toisiamme taas paremmin. On edelleen hämmentävää törmätä ruokakaupassa ;)

Lauantaibileet kera Lappeenrantalaisten :P

Ja toi hame EI ole mun ;) Lasten täti-kulta on sen Saimille tuonu ihan Ameriikasta asti :)

Talven ja raksan edetessä väsymyskin on pikkuhiljaa kasvanut. On mietitty, pohdittu, vatkattu ja viimein aina valittu. Jännä nähdä mitä tästä viime vuodesta sitten lopulta jää muistiin.
Meidän pelastus on ollut raksamies x2. Kertaakaan ei ole kirpassu naputella palkkaa tilille. Rehellisesti.
Vauhti on ollu huima ja jälki moitteetonta. Sen takia ei ole tarvinnu öitään valvoa.

Keittiö :P

Nyt uusi koti on "kuukautta" vaille valmis. Laatotukset tehty. Seuraavaksi sisäkattojen asennusta, laminaattia, listoja, sauna ja Ikean kuorman kokoamista.
Siivoamista ja sitten muuttamista.
Sitten enää kotiutumista, juurtumista :)
(Ja tietty piharakennuksen loppuun tekoa, peltotöitä, pihatöitä jne. = elämää)

Tytöt on tyttöjä ;)

Voin kai sanoa kotiutuneeni hyvin. Minä oikeasti ihan viihdyn täällä. Siihen luotinkin, olenhan näissä maisemissa asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta.
Toki tämä vielä tästä muuttuu kun muutetaan tonne etemmäs. Kauppaan ja minne vaan lähteminen vaatii autoa. Ihmisiä ei näy ja talvella on pimeetä ku...
Siinä on itseni lisäksi opettelemista ja totuttelemista myös lapsille.
Meidän perheen kohdalla ei pätenyt tämä paljon hoettu "yleensä lapset sopeutuu nopeemmin kun aikuiset". Tavoilleen ominaisesti eivät paljon juttele, mutta ikävöivät entistä kotia ja tärkeitä ihmisiä kovasti edelleen. Se on raastavaa.

Kattopaneelit

Hopeajalava, Maler

Mutta kaikesta ikävästä ja kaipaamisesta huolimatta tämä on sujunut yllättävän hyvin. Ja meidän perhe voi hyvin. Se lienee pääasia.

Lopuksi vielä, tulevaisuuden kapinnalliset: