Ja olihan se siellä edelleen. Tuli lähemmäskin kun nimeltä kutsui, viisas eläin. Lapset luuli että se itkee kun toinen vaan vähän ääntä avasi :D
Heinää se ei huolinut. Hevosille, pupuille ja lampaille kyllä maistui. Ihanahan niitä on syöttää, pupun nenä tekee aivan uskomatonta liikettä kun voikukanlehti tasasta vauhtia häviää sen suuhun <3
Noita eläimiä katsellessa kovasti kasvaa se haave saada itsellekkin vaikka niitä lampaita..nimiäkin olis valmiina. Ja jos saisin kaks sikaa ni ne olis Rainer ja Kärsä. Sit niistä tehtäis kinkku eikä kukaan enää koskaan tahtois syödä possun lihaa..
Syitä on monia, miksi niitä elukoita ei ole ;)
Mutta Korholassa vietimme ihan mukavan aamupäivän, kelikin sattui kohdalleen. Makkaralla ja hillomunkilla ravittuna jatkoimme päivää kotosalla pihahommien merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti