Tunnetta tuoreeltaan

Kirjoitin tätä äsken mielessäni tuossa sohvalla puoliunessa maatessa jo hyvän tovin. Kokoajan miettien, että kohta nousen, mutten sitten kuitenkaan. Yyberväsymyksen iskiessä ei jaksaisi edes hengittää. Onneksi nää on vaan ohimeneviä hetkiä. Mutta ihan vain hetkinäkin äärimmäisen raskaita.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Lapset, nuo verenhimoiset sakaalit vaanivat jaloissa pyörien ja vaativat oman osansa. Ja enemmän. Ei ne pahantahtoisia tai ilkeitä ole.
"Miten te ootte tommosia!" Niinhän se varmasti Sinkkonenkin neuvoo lapsilta kysymään.. ;)

Popkornia ja yksi väsynyt äiti.

Räjähtäneen rusinan näköisenä yritän luikerrella karkuun kiukuttelua, tappelua, nahinaa ja kovaa ääntä. Väistellä tuhansia kysymyksiä joihin en juuri nyt jaksaisi vastata. Evvk.

Onnin ottama kuva. Terassi on juuri sen näköinen kuin haluaisinkin :S Ja kattokaa nyt kaljatölkit ja kirves samalla pöydällä. Tämä on jotenkin ihan kamala kuva :)

Tällä kertaa päätin ratkaista kauhunkierteeni lykkäämällä lapsille kännykän ägry böötseineen käteen. Makasin hiljaa silmät kiinni sohvalla sen kuuluisan vartin ja samalla ihmettelin kuinka kännykkääkin voi hyvin pelata esimerkiksi pää alaspäin..onneks mun ei enää tartte.
Olen jo oppinut oikein odottamaan näitä mustia aukkoja koska tiedän, että ne tulee muutaman virkeän ja reippaan päivän jälkeen. En kai edelleenkään osaa säädellä voimiani ja eipä sillä ei kai sitä niin kuulu elääkkään, säästöliekillä. Aihe sopii myös useamman kaverin kanssa lähiaikoina käytyihin keskusteluihin :) Mukavaa viikonloppua! Kaikesta huolimatta :)