Ihanat kaivatut auringonsäteet!

Ah, aurinko on paistanut pellolle ja puiden latvuksiin jo parina päivänä. Juuri päiväuniaikaan paistaa pihaankin. Luntakin on saatu juuri sopivasti, että pulkka luistaa pihassa mukavasti. Pakkasista huolimatta ulkoiltu innolla kahteen otteeseen päivittäin. Heh, aika iso muutos parin viikon takaiseen meininkiin kun teki vaan mieli homehtua sisällä.

Eteinen ei ole YHTÄÄN liian iso ;)

Uusi arki kahden hoitolapsen kanssa on alkanut hirvittävän paljon paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Päivät menee nopeasti ja sujuvasti. Nelipäiväinen viikko on kaikille osapuolille varsin mukava. Tykätään :)

Olo on paljon virkeämpi ja vointi parempi. Ruoto on toki edelleen hyvin lujasti jumissa (asialle en ole tehnyt yhtään mitään..) mutta mieli voi niin paljon paremmin. Tämä varmasti monen asian summa. Ainakin lumi ja lisääntynyt valo auttaa. Yhtään ei voi myöskään vähätellä tätä työtä (jota en itse vieläkään oikein osaa työnä ajatella).
Huomaan olleeni jo turhautunut. Arki oli käynyt aika helpoksi Onnin ollessa koulussa. Tuntui, että yhä useampana päivänä ei osannut tarttua mihinkään eikä mikään oikein huvittanut. Ruuanlaittokin oli yhtä tuskaa. Kaupassakäynnistä puhumattakaan.

Nyt kun on suunnitellut suunnilleen mitä viikolla syödään, on sunnuntaina yksin(!) kaupassakäynti ollut suorastaan nautinto :D
Muistan saman "vitsi mä oon elossa"-tunteen vallinneen myös silloin kun läksin töihin Saimin ollessa vuoden ja Onnin kolmen vanha. Nyt vaan ei tarvitse ehtiä minnekkään, herättää lapsia kukonlaulun aikaan, miettiä miten ne siellä pärjää ja teinkö nyt varmasti oikean ratkaisun.

Alekaulereita höystettynä muutamalla pätkällä villalankaa :)

Ja tiedän kyllä, että ihan varmasti tulee niitäkin päiviä kun ei jaksais yhtään. Mutta miten musta tuntuu, että niitä oli ennen tätä juttua aika paljon enemmän..